Hmm. Tulipas hyvä olo. Suosittelen kaikille lämpimästi yhdistelmää lenkki + sauna. Vaikka oli typerä yleinen sauna niin olo on ihan super ihana kun naaman sai kuorittua. Ihanaiselle J:lle taas kiitos saunaseurasta ja tyttöjen höpö jutuista lauteilla.
Saan vissiin hamekankaan kun V ei lämmennyt miun pitsan päälle laittamaan "Marry me?" lappuun, ja hyvä niin, koska haluun että mies kosii ja ajatuksissa oli siis todellakin tämä hamekankaan metsästys. Eli joku muu saa toimia maksajana seuraavalla shoppailureissulla. Jeij me! Tässähän oli vaan ihan win-win tilanne. En voi kun vain onnitella itseani onnistuneesta suorituksesta iskun suhteen.
-h
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
Tänään
Tänään oli sellainen ihana, aurinkoinen päivä jota eilen täällä toivoin. Nyt haluaisin lisätä että toivon näitä päiviä erityisesti vapaahetkiini osuviksi, jotta kerkeän nauttimaan niistä myös. Kiitos sinä säiden haltija, pidä moodi keväisenä.
Sisustusjuttuja sen verran, että haluan eteiseemme sisustustarran. Haluan tällaisen tai tällaisen. Kumpikin ihan super hieno, mutta puhekupla taitaa kuitenkin vetää pidemmän korren, se toisi vähän enemmän ilmettä meidän eteiseen. Samaiseen huoneeseen löysin myös täydellisen maton Kodin Ykkösestä.
Miksihän tässä kämpässä ei saa tapetoida? Tai maalata tai mitään. Jos lupa olisi niin yksi seinä saattaisi jossain päin asuntoa olla esimerkiksi tällainen.
Haaveita, haaveita.
-h
Sisustusjuttuja sen verran, että haluan eteiseemme sisustustarran. Haluan tällaisen tai tällaisen. Kumpikin ihan super hieno, mutta puhekupla taitaa kuitenkin vetää pidemmän korren, se toisi vähän enemmän ilmettä meidän eteiseen. Samaiseen huoneeseen löysin myös täydellisen maton Kodin Ykkösestä.
Miksihän tässä kämpässä ei saa tapetoida? Tai maalata tai mitään. Jos lupa olisi niin yksi seinä saattaisi jossain päin asuntoa olla esimerkiksi tällainen.
Haaveita, haaveita.
-h
tiistai 28. helmikuuta 2012
Väsy
Allekirjoittanutta väsyttää. Väsyttää tuo tämänpäiväinen lumipyry, eli ulkona käveleminen on pelkkää kahlaamista, ei siis kävelyä laisinkaan. Missä on ne ihanat kevättalven päivät jolloin aurinko heijastuu hangen pinnalta, mieli on iloisen kevyt ja käsillä on liian kuuma lapasissa. Niitä tää odottaa. Minusta tuo lumen tulo saisi loppua, olis tullut syksyllä ajoissa ni ei tartteis pitkin kevättä ripotella.
Myöskin kroppa jäi viikonlopun iltavuorojen jäljiltä vähän iltamoodiin ja siispä ensimmäiseen harjoittelupäivään noustiin hyvin huonosti nukutun yön jäljiltä. Eilen sitten uni kyllä maistui mutta univelka jäi maksamatta, joten väsymys oli seuranani tänäänkin. Jopa sen verran että kotiin tullessa nukahdin bussiin. Toivottavasti en kuolannut vieressä istuvan olkapäälle.
Lisäksi itse harjoittelu on todella voimia vievää puuhaa. Sitä yrittää tehdä itsestään tarpeellisen, oppia kaiken, ehtiä kaikkialle, vastata oikein kysymyksiin ymsymsyms. Voisinkin sanoa että harjoittelun ajaksi pitää aina muuntua jonkin sortin yli-ihmiseksi. Tai sitten se olen vaan minä ja muut ei koe ollenkaan samalla tavalla? Voimia vie aina vaan enemmän se että olen viimeinkin juuri sellaisessa paikassa johon haluan tulevaisuudessa töihin, joten hyvän mielikuvan antaminen on kaiken A ja O. Lisäksi tuntuu että paineet onnistumisesta ovat kovat kun on lähellä valmistumista.
Pitäisi keksiä joku hyvä akkujen lataus keino työviikon keskelle. Parempaa keinoa odotellessa tyydyn 20 minuutin pikapäikkäreihin ja luotan siihen että niistä saa tarpeeksi virtaa valloittaa pyykkivuori ja pitää vissiin sitä imuriakin joskus täällä näyttää, vaikka olisi niin kivaa tehdä tästä asunnosta pölypallojen suojelualue.
Ehkä tämän viikon jaksaa kun ajattelee ihanaa tulevaa perjantaita. Ystäväni K:n kanssa menemme Pariisin Kevään keikalle. NAM! Vähän viiniä ja tälläytymistä ja mahtavaa musiikkia can't wait! Fiilistellään vähän uuden levyn musiikilla. Levyllä on niin osuva nimi, joskus yhtyettä kuunnellessä todellakin tuntuu siltä että kaikki on satua.
-h
Myöskin kroppa jäi viikonlopun iltavuorojen jäljiltä vähän iltamoodiin ja siispä ensimmäiseen harjoittelupäivään noustiin hyvin huonosti nukutun yön jäljiltä. Eilen sitten uni kyllä maistui mutta univelka jäi maksamatta, joten väsymys oli seuranani tänäänkin. Jopa sen verran että kotiin tullessa nukahdin bussiin. Toivottavasti en kuolannut vieressä istuvan olkapäälle.
Lisäksi itse harjoittelu on todella voimia vievää puuhaa. Sitä yrittää tehdä itsestään tarpeellisen, oppia kaiken, ehtiä kaikkialle, vastata oikein kysymyksiin ymsymsyms. Voisinkin sanoa että harjoittelun ajaksi pitää aina muuntua jonkin sortin yli-ihmiseksi. Tai sitten se olen vaan minä ja muut ei koe ollenkaan samalla tavalla? Voimia vie aina vaan enemmän se että olen viimeinkin juuri sellaisessa paikassa johon haluan tulevaisuudessa töihin, joten hyvän mielikuvan antaminen on kaiken A ja O. Lisäksi tuntuu että paineet onnistumisesta ovat kovat kun on lähellä valmistumista.
Pitäisi keksiä joku hyvä akkujen lataus keino työviikon keskelle. Parempaa keinoa odotellessa tyydyn 20 minuutin pikapäikkäreihin ja luotan siihen että niistä saa tarpeeksi virtaa valloittaa pyykkivuori ja pitää vissiin sitä imuriakin joskus täällä näyttää, vaikka olisi niin kivaa tehdä tästä asunnosta pölypallojen suojelualue.
Ehkä tämän viikon jaksaa kun ajattelee ihanaa tulevaa perjantaita. Ystäväni K:n kanssa menemme Pariisin Kevään keikalle. NAM! Vähän viiniä ja tälläytymistä ja mahtavaa musiikkia can't wait! Fiilistellään vähän uuden levyn musiikilla. Levyllä on niin osuva nimi, joskus yhtyettä kuunnellessä todellakin tuntuu siltä että kaikki on satua.
-h
lauantai 25. helmikuuta 2012
Lauantai illan huumaa
Varsinaista huumaa, eli not really. Kotiuduin töistä hetki sitten ja nyt pohtimaan mitäs sitä tekisi ennen huomista iltavuoroa. Voisi katsoa putouksen nauhalta, vaikkakin kerkesin jo nähdä voittajan, ja lukaista hetkisen verran kirjaa hmm. Tai sitten vaan syödä jättikulhollisen jätskiä. That sounds good for me! Tai sitten kömpis vaan petiin ja vetäis peiton korviin asti, sen verran haukotuttaa.
Jos joku miettii että kerkeääkö iltavuorojen aikaan olemaan jotain sosiaalista elämää, niin voin kertoa että todellakaan ei voi olla. Ainakaan minulla joka rakastan unta ja nukkumista. Kolikon kääntöpuoli on yllätys yllätys kylmä käteinen. Vaikka voisin kyllä sanoa että esimerkiksi lauantaina korvaus ei ole ihan niin kohtuullinen kuin toivoisi sen olevan. Ensi maanantaina alkaa harjoittelu, tarkoittaa SEITSEMÄÄ viikkoa työtä palkatta, ja ei opintopisteet eivät tunnu riittävältä korvaukselta. Tässäkin kääntöpuolena se että joskus sitä ehkä saattaa vaikka valmistua kun noita pisteitä on tarpeeksi.
Kait jollain muulla on lauantai illassaan oikeasti jotain huumaa?
-h
Jos joku miettii että kerkeääkö iltavuorojen aikaan olemaan jotain sosiaalista elämää, niin voin kertoa että todellakaan ei voi olla. Ainakaan minulla joka rakastan unta ja nukkumista. Kolikon kääntöpuoli on yllätys yllätys kylmä käteinen. Vaikka voisin kyllä sanoa että esimerkiksi lauantaina korvaus ei ole ihan niin kohtuullinen kuin toivoisi sen olevan. Ensi maanantaina alkaa harjoittelu, tarkoittaa SEITSEMÄÄ viikkoa työtä palkatta, ja ei opintopisteet eivät tunnu riittävältä korvaukselta. Tässäkin kääntöpuolena se että joskus sitä ehkä saattaa vaikka valmistua kun noita pisteitä on tarpeeksi.
Kait jollain muulla on lauantai illassaan oikeasti jotain huumaa?
-h
 |
| Joku muukin on joskus ollut vähän naatti <3 |
perjantai 24. helmikuuta 2012
perjantai jatkuu
Voin kertoa että blondit oli tänään kivempaakin kivempia ja oli ne ihmisetkin ihan kivoja. Odottavaisilla mielillä ollaan paljastetaan vaikka sen verran. Ei ollut kameraa mukana niin ei voinut ottaa kuvia siitä pallovatsaisesta daamista, harmittaa kyllä.
-h
-h
Perjantai (ja vähän nettishoppailua)
Viikonloppu kolkuttelee taas ovella. Tällä kertaa meneekin mokoma kokonaan töiden merkeissä, kun sekä lauantaina että sunnuntaina on iltavuoro. Tänään minulla on kuitenkin luvassa jotain mukavaa, on nimittäin treffit parinkin blondin kanssa. Menen morjestamaan Aada koiruutemme isukkia ja erästä pyöreävatsaista daamia sekä näiden omistajia tietysti. Ihanan koirantuoksuista menoa siis luvassa. Aada joutuu tällä kertaa jäädä kotiin juoksujen takia, ei viitsi isukkia mennä kiusaamaan tuoksuilla.
Tänään surffasin myös koira-aiheisilla sivuilla. Uutena tuttavuutena minulle tuli esiin Dog Gallery. Josta löysin aivan vastustamattomia tuotteita meidän haukulle.
Tällaista liukumattomalla pohjalla varustettua karvaista makuualustaa olen jonkin aikaa metsästellyt meille. Haluaisin tämän auton takakonttiin lämmikkeeksi. Tällä hetkellä siellä on pahvia ja ohut fleece huopa, mutta tuntuu että agilityyn kulkijessamme haluaisin koiralla olevan hieman lämpimämpi alusta. Lämmittelen koiran ennen hallille menoa ja lämpimät lihakset kylmässä takakontissa voi olla hieman huono yhdistelmä, vaikka ei me kauan hallille ajetakkaan. Manttelia olen myös miettinyt varsinkin kovemmilla pakkasilla tuolle treenimatkalle. Pahimmat pakkaset eivät onneksi osuneet meidän treenipäivälle kun tämä omistaja on näin päättämätön yksilö. Usein auto on onneksi melko lämpimänä valmiiksi kun ollaan lähtöä treeneihin tekemässä.
Myös tämä koiran peti on aivan ihana, juurikin tämä harmaa. Värivaihtoehtona on myös musta joka on mielettömän upea mutta, valkoinen koira ja karvanlähtö plus musta peti ei kuullosta hyvältä, josko harmaa antaisi vähän enemmän anteeksi laiskalle imuroijalle? Täytyy vielä puntaroida tarkkaan myös sitä nukkuisiko tuo meidän koiruus tuossa. Ja sitä väriä tietty.
Lelupuolella oli myös ihania, suorastaan hellyyttäviä tavaroita tarjolla. Tuo pilkullinen uniriepu on mikrossa lämmitettävä ja tarkoitettu pentukoiran unikaveriksi, voiko ihminen ostaa sen ihan itselleen ja nukkua sen kanssa? Tämän mieli tekisin ainakin. Nuo lehmätkin varmaan laittaisin hyllyyn koristeeksi ja en raaskisi antaa niitä haukun tuhottavaksi. Mahtaisi koira olla ihmeissään kun isosta paketista leluja hänelle heitettäisiin vain joku perus kong ja mamma pitäisi loput itsellään.
Otsikon olisi pitänyt kyllä varmana olla Nettishoppailua (ja vähän perjantaita), huomaan.
-h
Tänään surffasin myös koira-aiheisilla sivuilla. Uutena tuttavuutena minulle tuli esiin Dog Gallery. Josta löysin aivan vastustamattomia tuotteita meidän haukulle.
 |
| kuva: Dog Gallery |
Tällaista liukumattomalla pohjalla varustettua karvaista makuualustaa olen jonkin aikaa metsästellyt meille. Haluaisin tämän auton takakonttiin lämmikkeeksi. Tällä hetkellä siellä on pahvia ja ohut fleece huopa, mutta tuntuu että agilityyn kulkijessamme haluaisin koiralla olevan hieman lämpimämpi alusta. Lämmittelen koiran ennen hallille menoa ja lämpimät lihakset kylmässä takakontissa voi olla hieman huono yhdistelmä, vaikka ei me kauan hallille ajetakkaan. Manttelia olen myös miettinyt varsinkin kovemmilla pakkasilla tuolle treenimatkalle. Pahimmat pakkaset eivät onneksi osuneet meidän treenipäivälle kun tämä omistaja on näin päättämätön yksilö. Usein auto on onneksi melko lämpimänä valmiiksi kun ollaan lähtöä treeneihin tekemässä.
 |
| kuvat: Dog Gallery |
Myös tämä koiran peti on aivan ihana, juurikin tämä harmaa. Värivaihtoehtona on myös musta joka on mielettömän upea mutta, valkoinen koira ja karvanlähtö plus musta peti ei kuullosta hyvältä, josko harmaa antaisi vähän enemmän anteeksi laiskalle imuroijalle? Täytyy vielä puntaroida tarkkaan myös sitä nukkuisiko tuo meidän koiruus tuossa. Ja sitä väriä tietty.
 | |
| kuvat: Dog Gallery |
Lelupuolella oli myös ihania, suorastaan hellyyttäviä tavaroita tarjolla. Tuo pilkullinen uniriepu on mikrossa lämmitettävä ja tarkoitettu pentukoiran unikaveriksi, voiko ihminen ostaa sen ihan itselleen ja nukkua sen kanssa? Tämän mieli tekisin ainakin. Nuo lehmätkin varmaan laittaisin hyllyyn koristeeksi ja en raaskisi antaa niitä haukun tuhottavaksi. Mahtaisi koira olla ihmeissään kun isosta paketista leluja hänelle heitettäisiin vain joku perus kong ja mamma pitäisi loput itsellään.
Otsikon olisi pitänyt kyllä varmana olla Nettishoppailua (ja vähän perjantaita), huomaan.
-h
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Nälkä, mikä ihana tekosyy
Meidän keittiössä valmistui tänään pasta carbonaraa, tai ainakin todella hyvä yritys jotain sinne päin. Etsiskelin ohjetta netistä ja monenlaista variaatiota tästä klassikosta pyörikin verkon syövereissä. Useampaa reseptia pyöriteltyäni päädyin tekemään Uneliaan kokin ohjeen mukaisesti.
V tykkäsi kovasti, tai ainakin hyvin esitti osansa. Omasta mielestäni todella tuhtia sapuskaa ja en jaksanut syödä todellakan kaikkea mitä lautaselle olin ottanut. Jälkkäriksi maisteltiin sitten kaupan pakastealtaasta bongattua smoothie mix:ä.
Eli pakkauksen sisältä löytyi kolme pussillista valmista hedelmäsekoitusta, myös erillinen pussi minttua ja inkivääriä, mutta raukkana en uskaltanut alkaa niitä sekoittelemaan juomaan. Hedelmien sekaan heitettiin 1,5 dl omenamehua ja lopputulos oli paksuhko hedelmäjuoma. Väri ei kyllä ihan vastannut pakkauksen lupauksia. Samanlainen mutta marjasekoitus odottelisi vielä testaajaansa pakkasen puolella.
Ruuanvalmistuksen lomassa valmistettiin myös tällaisia, mitä lie härpäkkeitä. Tuollaisen yhden sydämen virkkaa kyllä melko nopeasti vaikka telkkaria katsellessa. Tonen puolikas valmistuikin top chefiä seuraillessa.
Ajatukset on myös sunnattu meillä kohti kevättä. Mielessäni pyörähti josko ilmoittaisin koiran pääsiäisen aikoihin näyttelyyn. Haettaisiin meidän likalle sieltä se virallinen tulos. Itse en näyttelyistä kovinkaan perusta, mutta olisi kiva jos saisi sen H:n koiralle napattua. Jos vaikka pääsisimme jokupäivä agilityssa lähelle valioitumista (in my dreams vaan), niin tartteisi olla tuollainen näyttelytulos jotta valionarvo voidaan koiralle myöntää. Mutta saa nähdä josko saan aikaiseksi. Jossain vaiheessa se näyttelyyn vieminen taitaa kuitenkin olla edessä.
-h
V tykkäsi kovasti, tai ainakin hyvin esitti osansa. Omasta mielestäni todella tuhtia sapuskaa ja en jaksanut syödä todellakan kaikkea mitä lautaselle olin ottanut. Jälkkäriksi maisteltiin sitten kaupan pakastealtaasta bongattua smoothie mix:ä.
Eli pakkauksen sisältä löytyi kolme pussillista valmista hedelmäsekoitusta, myös erillinen pussi minttua ja inkivääriä, mutta raukkana en uskaltanut alkaa niitä sekoittelemaan juomaan. Hedelmien sekaan heitettiin 1,5 dl omenamehua ja lopputulos oli paksuhko hedelmäjuoma. Väri ei kyllä ihan vastannut pakkauksen lupauksia. Samanlainen mutta marjasekoitus odottelisi vielä testaajaansa pakkasen puolella.
Ruuanvalmistuksen lomassa valmistettiin myös tällaisia, mitä lie härpäkkeitä. Tuollaisen yhden sydämen virkkaa kyllä melko nopeasti vaikka telkkaria katsellessa. Tonen puolikas valmistuikin top chefiä seuraillessa.
Ajatukset on myös sunnattu meillä kohti kevättä. Mielessäni pyörähti josko ilmoittaisin koiran pääsiäisen aikoihin näyttelyyn. Haettaisiin meidän likalle sieltä se virallinen tulos. Itse en näyttelyistä kovinkaan perusta, mutta olisi kiva jos saisi sen H:n koiralle napattua. Jos vaikka pääsisimme jokupäivä agilityssa lähelle valioitumista (in my dreams vaan), niin tartteisi olla tuollainen näyttelytulos jotta valionarvo voidaan koiralle myöntää. Mutta saa nähdä josko saan aikaiseksi. Jossain vaiheessa se näyttelyyn vieminen taitaa kuitenkin olla edessä.
-h
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)