keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Tänään part II

Hmm. Tulipas hyvä olo. Suosittelen kaikille lämpimästi yhdistelmää lenkki + sauna. Vaikka oli typerä yleinen sauna niin olo on ihan super ihana kun naaman sai kuorittua. Ihanaiselle J:lle taas kiitos saunaseurasta ja tyttöjen höpö jutuista lauteilla.

Saan vissiin hamekankaan kun V ei lämmennyt miun pitsan päälle laittamaan "Marry me?" lappuun, ja hyvä niin, koska haluun että mies kosii ja ajatuksissa oli siis todellakin tämä hamekankaan metsästys. Eli joku muu saa toimia maksajana seuraavalla shoppailureissulla. Jeij me! Tässähän oli vaan ihan win-win tilanne. En voi kun vain onnitella itseani onnistuneesta suorituksesta iskun suhteen.

-h

Tänään

Tänään oli sellainen ihana, aurinkoinen päivä jota eilen täällä toivoin. Nyt haluaisin lisätä että toivon näitä päiviä erityisesti vapaahetkiini osuviksi, jotta kerkeän nauttimaan niistä myös. Kiitos sinä säiden haltija, pidä moodi keväisenä.

Sisustusjuttuja sen verran, että haluan eteiseemme sisustustarran. Haluan tällaisen tai tällaisen. Kumpikin ihan super hieno, mutta puhekupla taitaa kuitenkin vetää pidemmän korren, se toisi vähän enemmän ilmettä meidän eteiseen. Samaiseen huoneeseen löysin myös täydellisen maton Kodin Ykkösestä.

Miksihän tässä kämpässä ei saa tapetoida? Tai maalata tai mitään. Jos lupa olisi niin yksi seinä saattaisi jossain päin asuntoa olla esimerkiksi tällainen.

Haaveita, haaveita.

-h

tiistai 28. helmikuuta 2012

Väsy

Allekirjoittanutta väsyttää. Väsyttää tuo tämänpäiväinen lumipyry, eli ulkona käveleminen on pelkkää kahlaamista, ei siis kävelyä laisinkaan. Missä on ne ihanat kevättalven päivät jolloin aurinko heijastuu hangen pinnalta, mieli on iloisen kevyt ja käsillä on liian kuuma lapasissa. Niitä tää odottaa. Minusta tuo lumen tulo saisi loppua, olis tullut syksyllä ajoissa ni ei tartteis pitkin kevättä ripotella.

Myöskin kroppa jäi viikonlopun iltavuorojen jäljiltä vähän iltamoodiin ja siispä ensimmäiseen harjoittelupäivään noustiin hyvin huonosti nukutun yön jäljiltä. Eilen sitten uni kyllä maistui mutta univelka jäi maksamatta, joten väsymys oli seuranani tänäänkin. Jopa sen verran että kotiin tullessa nukahdin bussiin. Toivottavasti en kuolannut vieressä istuvan olkapäälle.

Lisäksi itse harjoittelu on todella voimia vievää puuhaa. Sitä yrittää tehdä itsestään tarpeellisen, oppia kaiken, ehtiä kaikkialle, vastata oikein kysymyksiin ymsymsyms. Voisinkin sanoa että harjoittelun ajaksi pitää aina muuntua jonkin sortin yli-ihmiseksi. Tai sitten se olen vaan minä ja muut ei koe ollenkaan samalla tavalla? Voimia vie aina vaan enemmän se että olen viimeinkin juuri sellaisessa paikassa johon haluan tulevaisuudessa töihin, joten hyvän mielikuvan antaminen on kaiken A ja O. Lisäksi tuntuu että paineet onnistumisesta ovat kovat kun on lähellä valmistumista.

Pitäisi keksiä joku hyvä akkujen lataus keino työviikon keskelle. Parempaa keinoa odotellessa tyydyn 20 minuutin pikapäikkäreihin ja luotan siihen että niistä saa tarpeeksi virtaa valloittaa pyykkivuori ja pitää vissiin sitä imuriakin joskus täällä näyttää, vaikka olisi niin kivaa tehdä tästä asunnosta pölypallojen suojelualue.

Ehkä tämän viikon jaksaa kun ajattelee ihanaa tulevaa perjantaita. Ystäväni K:n kanssa menemme Pariisin Kevään keikalle. NAM! Vähän viiniä ja tälläytymistä ja mahtavaa musiikkia can't wait! Fiilistellään vähän uuden levyn musiikilla. Levyllä on niin osuva nimi, joskus yhtyettä kuunnellessä todellakin tuntuu siltä että kaikki on satua.


-h

lauantai 25. helmikuuta 2012

Lauantai illan huumaa

Varsinaista huumaa, eli not really. Kotiuduin töistä hetki sitten ja nyt pohtimaan mitäs sitä tekisi ennen huomista iltavuoroa. Voisi katsoa putouksen nauhalta, vaikkakin kerkesin jo nähdä voittajan, ja lukaista hetkisen verran kirjaa hmm. Tai sitten vaan syödä jättikulhollisen jätskiä. That sounds good for me! Tai sitten kömpis vaan petiin ja vetäis peiton korviin asti, sen verran haukotuttaa.

Jos joku miettii että kerkeääkö iltavuorojen aikaan olemaan jotain sosiaalista elämää, niin voin kertoa että todellakaan ei voi olla. Ainakaan minulla joka rakastan unta ja nukkumista. Kolikon kääntöpuoli on yllätys yllätys kylmä käteinen. Vaikka voisin kyllä sanoa että esimerkiksi lauantaina korvaus ei ole ihan niin kohtuullinen kuin toivoisi sen olevan. Ensi maanantaina alkaa harjoittelu, tarkoittaa SEITSEMÄÄ viikkoa työtä palkatta, ja ei opintopisteet eivät tunnu riittävältä korvaukselta. Tässäkin kääntöpuolena se että joskus sitä ehkä saattaa vaikka valmistua kun noita pisteitä on tarpeeksi.

Kait jollain muulla on lauantai illassaan oikeasti jotain huumaa?

-h

Joku muukin on joskus ollut vähän naatti <3

perjantai 24. helmikuuta 2012

perjantai jatkuu

Voin kertoa että blondit oli tänään kivempaakin kivempia ja oli ne ihmisetkin ihan kivoja. Odottavaisilla mielillä ollaan paljastetaan vaikka sen verran. Ei ollut kameraa mukana niin ei voinut ottaa kuvia siitä pallovatsaisesta daamista, harmittaa kyllä.

-h

Perjantai (ja vähän nettishoppailua)

Viikonloppu kolkuttelee taas ovella. Tällä kertaa meneekin mokoma kokonaan töiden merkeissä, kun sekä lauantaina että sunnuntaina on iltavuoro. Tänään minulla on kuitenkin luvassa jotain mukavaa, on nimittäin treffit parinkin blondin kanssa. Menen morjestamaan Aada koiruutemme isukkia ja erästä pyöreävatsaista daamia sekä näiden omistajia tietysti. Ihanan koirantuoksuista menoa siis luvassa. Aada joutuu tällä kertaa jäädä kotiin juoksujen takia, ei viitsi isukkia mennä kiusaamaan tuoksuilla.

Tänään surffasin myös koira-aiheisilla sivuilla. Uutena tuttavuutena minulle tuli esiin Dog Gallery. Josta löysin aivan vastustamattomia tuotteita meidän haukulle.
kuva: Dog Gallery

Tällaista liukumattomalla pohjalla varustettua karvaista makuualustaa olen jonkin aikaa metsästellyt meille. Haluaisin tämän auton takakonttiin lämmikkeeksi. Tällä hetkellä siellä on pahvia ja ohut fleece huopa, mutta tuntuu että agilityyn kulkijessamme haluaisin koiralla olevan hieman lämpimämpi alusta. Lämmittelen koiran ennen hallille menoa ja lämpimät lihakset kylmässä takakontissa voi olla hieman huono yhdistelmä, vaikka ei me kauan hallille ajetakkaan. Manttelia olen myös miettinyt varsinkin kovemmilla pakkasilla tuolle treenimatkalle. Pahimmat pakkaset eivät onneksi osuneet meidän treenipäivälle kun tämä omistaja on näin päättämätön yksilö. Usein auto on onneksi melko lämpimänä valmiiksi kun ollaan lähtöä treeneihin tekemässä.

kuvat: Dog Gallery

Myös tämä koiran peti on aivan ihana, juurikin tämä harmaa. Värivaihtoehtona on myös musta joka on mielettömän upea mutta, valkoinen koira ja karvanlähtö plus musta peti ei kuullosta hyvältä, josko harmaa antaisi vähän enemmän anteeksi laiskalle imuroijalle? Täytyy vielä puntaroida tarkkaan myös sitä nukkuisiko tuo meidän koiruus tuossa. Ja sitä väriä tietty.


kuvat: Dog Gallery

Lelupuolella oli myös ihania, suorastaan hellyyttäviä tavaroita tarjolla. Tuo pilkullinen uniriepu on mikrossa lämmitettävä ja tarkoitettu pentukoiran unikaveriksi, voiko ihminen ostaa sen ihan itselleen ja nukkua sen kanssa? Tämän mieli tekisin ainakin. Nuo lehmätkin varmaan laittaisin hyllyyn koristeeksi ja en raaskisi antaa niitä haukun tuhottavaksi. Mahtaisi koira olla ihmeissään kun isosta paketista leluja hänelle heitettäisiin vain joku perus kong ja mamma pitäisi loput itsellään.

Otsikon olisi pitänyt kyllä varmana olla Nettishoppailua (ja vähän perjantaita), huomaan.

-h

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Nälkä, mikä ihana tekosyy

Meidän keittiössä valmistui tänään pasta carbonaraa, tai ainakin todella hyvä yritys jotain sinne päin. Etsiskelin ohjetta netistä ja monenlaista variaatiota tästä klassikosta pyörikin verkon syövereissä. Useampaa reseptia pyöriteltyäni päädyin tekemään Uneliaan kokin ohjeen mukaisesti.

V tykkäsi kovasti, tai ainakin hyvin esitti osansa. Omasta mielestäni todella tuhtia sapuskaa ja en jaksanut syödä todellakan kaikkea mitä lautaselle olin ottanut. Jälkkäriksi maisteltiin sitten kaupan pakastealtaasta bongattua smoothie mix:ä.

Eli pakkauksen sisältä löytyi kolme pussillista valmista hedelmäsekoitusta, myös erillinen pussi minttua ja inkivääriä, mutta raukkana en uskaltanut alkaa niitä sekoittelemaan juomaan. Hedelmien sekaan heitettiin 1,5 dl omenamehua ja lopputulos oli paksuhko hedelmäjuoma. Väri ei kyllä ihan vastannut pakkauksen lupauksia. Samanlainen mutta marjasekoitus odottelisi vielä testaajaansa pakkasen puolella.


Ruuanvalmistuksen lomassa valmistettiin myös tällaisia, mitä lie härpäkkeitä. Tuollaisen yhden sydämen virkkaa kyllä melko nopeasti vaikka telkkaria katsellessa. Tonen puolikas valmistuikin top chefiä seuraillessa.

Ajatukset on myös sunnattu meillä kohti kevättä. Mielessäni pyörähti josko ilmoittaisin koiran pääsiäisen aikoihin näyttelyyn. Haettaisiin meidän likalle sieltä se virallinen tulos. Itse en näyttelyistä kovinkaan perusta, mutta olisi kiva jos saisi sen H:n koiralle napattua. Jos vaikka pääsisimme jokupäivä agilityssa lähelle valioitumista (in my dreams vaan), niin tartteisi olla tuollainen näyttelytulos jotta valionarvo voidaan koiralle myöntää. Mutta saa nähdä josko saan aikaiseksi. Jossain vaiheessa se näyttelyyn vieminen taitaa kuitenkin olla edessä.

-h

Särö

Tykkään ihan tuhat kertaa Herra Ylpön uusimmasta levystä Mies ja nainen. Onhan se ilmestynyt jo jokin aika sitten, mutta vasta tänään minulla oli kunnolla aikaa kuunnella levyä ja niitä upeita sanoituksia, joita olen Ylpön aiemmillakin levyillä ihaillut. Radiohittien lisäksi tän mielestä parhaita biisejä on kyllä ehdottomasta Ikuiset ja Särö.

"Näimme laulujoutsen pareja
ne lentää yhdessä
halki elämänsä

Voitko nähdä meidät samoin
kun taivas selkenee
ja vuodet ohi kulkee
lintuparven tavoin"

Nyt jatkuu tenttiin luku ja illalla vähän ruoka-aiheista postausta luvassa. Jos sitä käyttäisi koirankin ulkona. Näköjään lunta tulee sitten ihan urakalla, mutta jos korvanapeista kuuntelis vaikka tätä Ylppöä samalla niin ehkei edes huomais tuota tuiskua.

-h 

tiistai 21. helmikuuta 2012

Viikonloppu

Viikonlppu vierähti jälleen nopeasti ohitse. Aika tuntuu kulkevan aina ihan todella nopeasti kun ollaan kotona käymässä. Varmaan johtuu siitä, että kokoaika on jotain tekemistä ja menemistä.

Perjantaisen ajomatkan jälkeen kurvattiin V:n pihaan moikkaamaan tämän vanhempia ja oikomaan koipia. Aada pääsi myös nauttimaan ison pihan tarjoamasta edusta, eli vapaana juoksentelusta. Lenkkeillessämme kun emme ole nyt uskaltaneet pitää sitä juoksujen takia irti lenkillä, vaikka yleensä jonkun pätkän neiti saa juoksennella vapaana. Koiruus otti tietysti olin irti elämästä ja kirmasi lumihangissa pitkin pihaa innoissaan. Lyhyen vierailun jälkeen pakottauduimme takaisin autoon ja ajelimme vanhempieni luokse. Pääsimme nauttimaan valmiista pöydästä ja herkkupitsoista nams!

Äiti oli saanut itselleen ihanan askartelukirjan Kaarnasydän ja sammalkranssi. Istuinkin sitten koko perjantai illan tutustuen niihin ihaniin askarteluohjeisiin joita kirjassa oli sivutolkulla ja muutama meni sieltä jo heti toteutettavien listalle.


Kirja meni myös omalle hankintalistalle heti kättelyssä. Eihän tällaista ihanuutta voi vain tyytyä silloin tällöin lainailemaan! Vaikkakin kirja lähtikin meille hoitoon seuraavaan vierailukertaan asti.

Lauantaina meidän äidillä oli vapaapäivä ja käytettiin se harjoitusleivonnaisten tekoon. Meinattiin pitää pikkusiskolleni valmistujaisjuhlat parin viikon päästä ja olihan erinäisiä ohjeita kokeiltava ennen itse päiviä. valitettavasti ei tullut napsittua kuvia luomuksista. Päivä vierähti keittiössä yllättävän nopeasti ja illan suussa menimme vielä käymään V:n vanhempien luona uudemman kerran. Tarkoitusoli myös keretä näkemään heidän tuttunsa uutukaista koiranpentua, mutta koira oli jo kerennyt lähteä meidän saapuessa paikalle.

Kotiuduttuamme V:n vanhemmilta minun porukoitteni tykö aloinkin sitten väsäillä yllä mainitsemani kirjan ohjeiden mukaan virkattua sydäntä jostain äidiltä löytyneistä jämälangoista.

Kuva vaiheessa olevasta projektista ja valmiista koevedoksesta, joka mielestäni onnistui varsin hyvin. Viimeistelin myös muutamat jämälankakukat joista en tajunnut ottaa kuvaa. Vielä olisi muutamia kukkia toimitettavana, joten eiköhän senkin kerkeä. Lisäksi pääsimme saunaan. Asunnossamme on selvä puutos tämän löylyhuoneen puuttumisen johdosta, joten on ihana kotonä käydessä päästä rentoutumaan löylyyn. Oma sauna kuitenkin voittaa aina kolkohkot yhteissaunat. Odotan jo maan sulamista, niin sitten pääsee V:n vanhempien ulkosaunaan jossa on puukiuas. Itse pidän puun tuottamasta lämmöstä enemmän kuin sähkösaunan ja löylytkin tuntuvat siellä miellyttävämmiltä minusta. Tämä onkin yksi seikka mistä tulevassa kodissamme ei keskustella, nimittäin saunan tulee olla puulämmitteinen.

Aloittelin myös lukemaan Tulen ja jään laulu kirjasarjan ensimmäistä osaa, josta on tehty samanniminen tv-sarjakin, Valtaistuinpeliä. Tykkään kyllä tosi paljon.


Sunnuntaina kävimme vielä minun isovanhempieni luona ja näimme kummityttöämme. Vanhempieni uroskoira oli ollu koko viikonlopun isovanhempieni seurana meidän koiramme juoksujen vuoksi ja russeleille tyypilliseen tapaan herra osasi näyttää närkästynyttä naamaa meidän äidille ja ilme vasta närkästyneeksi muuttuikin kun ei sunnuntainakaan päässyt kotiin. Meidän koira Aada oli myös viikonlopun aivan ihmeissään kun leikkikaveria ei sitten ollutkaan vaikka sen luokse matkattiin.

Sunnuntaina oli myös tarkoitus lähteä kotiin mutta radiossa oli manailtu niin paljon huonoa ajokeliä, että päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi. Onneksi kummallakin oli tiedossa iltavuoro seuraavana päivänä. Muutoin koko homma ei olisi ollut edes mahdollinen. Maanantai aamuna saimme sitten onneksi nauttia hyvästä ajokelistä koko matkan ajan. Maanantaille siirtyneen lähdön vuoksi menetimme laskiaispullakahvit ystäviemme luona, mutta elämä on täynnä kompromisseja.

Nyt ollaan sitten täysin arkeen palattu, eli pyykinpesukone ja astianpesukone pitävät omaa ruljanssiaan taustalla tätä kirjoittaessa.

-h

perjantai 17. helmikuuta 2012

There is no place like home

Koti merkitsee jokaiselle ihmiselle eri asioita. Minulle sana koti tarkoittaa paikkaa jossa minulle rakkaat ihmiset asuvat. Oikeastaan jos puhun kodista, niin puhun koko paikkakunnasta jossa sukulaisemme asuvat. Tällaiseksi kotikäsitykseni on muovautunut muutaman viime vuoden aikana. Täällä helsingissä meillä on asunto, ihan viihtyisä ja näin, mutta minulle koti on jossain aivan muualla kuin täällä pääkaupunkiseudun melskeessä. Ja nyt olen viikonlopuksi menossa kotiin.


Koti on kyllä paras paikka maan päällä. Sinne on aina tervetullut ja sinne saa aina mennä. Nytkin olen itse flunssassa ja koirallamme on juoksut. Kotiin meneminen tuntuu hassulta. Aina lähestyessämme kotia alan pakostakin hymyilemään tietyssä vaiheessa matkaa, vanhempieni pihassa hymy yltääkin sitten jo lähes korviin, jollei väsymys ole sitä pudottanut alas. Mieliala kohenee kummasti kun auton keula osoittaa kotiinpäin.


Kotona on myös se että siellä kun on viettänyt tarpeeksi aikaa, niin alkaa kaipaamaan sitä omaa rauhaa, ja tällöin toivoo että oma asunto olisi lähempänä kotia, tai olisi oma paikka jota voisi aidosti kutsua kodiksi. Ehkä sitten jokin kaunis päivä kun pääsee muuttamaan takaisin kotikonnuille niin perustan sinne paikan jota kutsun kodiksi. Ehkä kotikäsitykseni pienenee sitten taas tarkoittamaan yksittäistä rakennusta paikkakunnan sijaan.

Ihanaa viikonloppua.

-h

ps. Montakohan kertaa tuli kirjoitettua sana koti tai jokin sen taivutusmuoto, huoh

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Olkkarin uusi elämä

Kaikki kriittiset sisustajat silmät kiinni, seuraa kuvia meidän uudistuneesta olohuoneesta. Asumme opiekelija asunnossa, joten on suurta onnen kauppaa missä kunnossa asunto sattuu olemaan kun sinne pääset asettumaan. Kiinteisiin sisusteisiin ei itse pääse vaikuttamaan, ja voi kyllä esimerkiksi keittiön kaappimme ovat hmm. kermankeltaiset? ja wc:n kalusteeksi talon puolesta tulee peilikaappi. Joten seinät joka puolella asuntoa ovat ja tulevat olemaan valkoiset niin kauan kuin tässä tulemme asumaan, aamen.

Vaikka välillä meinaa epätoivo iskeä, niin sinnikkäästi olen päättänyt tehdä asunnosta asuttavan. Siippani V. ei aina ole samaa mieltä kanssani sisustukseen liittyvistä asioista, niin lopputulos on yleensä kyllä hänenkin mieleensä.


Yllä kuva olohuoneestamme eteisestä päin, huomion arvoista on tuo ikkunan komea koko köhköh. Seinällä oleva ihana Chaplin on paikalla jossa nyt vain saatui olemaan koukku kun kannoimme tavaramme sisään, emme omista kiviseinäporaa. Ihanat "pinnatuolit" ostin pari viikkoa takaperin huuto.netistä, ne kaipaavat pientä laittoa, mutta ovat juuri sellaiset kuin etsin vähän tilaa vieviksi, helposti siirreltäviksi lisäistuinpaikoiksi. Olohuoneeseen kun ei oikein mahdu toista sohvaa. Tuolit ovat oiva esimerkki niistä sisustusasioista joista täytyy ensin käydä pientä vääntöä V:n kanssa.


Tässä kuva olohuoneesta ruokailutilaan päin. Kuten punaisesta näkee, niin olohuone ja keittiö ovat tällä hetkellä hieman eriparia.


Tämä laatikko saa osaltaan ratkaista tämän olohuone/keittiö yhteenkuuluvuus pulman. Sisällä on nimittäin ompelukone ja ajattelin surauttaa sillä keittiöön verhot. Korkea aikakin jo, sillä keittiön ikkunat ovat olleet "aatamin asussaan" siitä asti kun muutimme edellisestä kämpästämme tähän asuntoon, eli vajaan vuoden. Olen odotellut sitä täydellistä valaistumista sisustuksen suhteen.


Olohuone ruokailutilasta päin katsottuna. Vihreät ja siniset kukkaruukut ovat jämiä vanhasta sisustuksesta ja ajavat sillä aikaa tehtäväänsä kun etsin täydellisiä yksilöitä ja odotan palkkapäivää. Meillä on monenlaista V:n kotiteatteri härpäkettä jotka pitää ostaa huomioon olkkaria laittaessa. Ei mikään simppeli homma löytää esimerkiksi tv-tasoa johon kaikki kiltisti mahtuisivat ja joka olisi kummallekin mieleen.


Olohuone ikkunalta katsottuna. Aada-koiruuden lelut löytyvät (tasan kuvien ottamisen ajan) H&M:n säilytyskorista, joka onkin juuri sopivan kokoinen koiran leluille. CD tornin toiselle puolelle on hankintalistalla toinen Billy-kirjahylly kuin toisellakin puolella on. Noita elokuvia kun vaan tulee jostain? CD torniin nojailevat V:n Guitarhero kitarat. Kuvassa vilahtaa myös eteisen matto, joka ei myöskään ole ihan mätsmäts olohuoneen kanssa, mutta kaikki aikanaan.


Mamman kulta lempparipaikallaan, karvamatolla makailemassa.

Hauskaa loppuiltaa. Täällä podetaan flunssaa :(

-h

tiistai 14. helmikuuta 2012

Hyvää ystävänpäivää

Olin laiska ja en jaksanut lähettää kortteja tänä(kään?) vuonna. Joulukorttien askartelusta tuntuu olevan niin pieni hetki ettei inspiraati ehtinyt puraista uudelleen. Siispä laitoin vain sähköisiä tervehdyksiä ystävilleni.

Askartelun alla on myös jämälangoista tehtyjä kukkia, joihin sitten laittelen hakaneulan. Näitä jakelen sitten vähän vaihtelevassa aikataulussa valmistumisen mukaan. Näidenkin valmistumiseen peräänkuulutan sitä kuuluisaa inspiraatiota.

Ystävänpäivä ei ollut meille kaikilta osin kovinkaan ihana päivä. Siskoni koululla tapahtui ikävä välikohtaus joka pääsi uutisiin saakka. Tallaisena päivänä välimatka perheeseeni tuntuu entistä pidemmältä ja oma tunne puhelimen päässä lievästi sanottuna voimattomalta.

-h

Ensimmäinen

Jonna Tervomana sanoin
                       
                        "me ollaan vain, me ollaan vain
                         läpikulkijoita kapalosta alkain
                         taakse vilkaisemme hyvästiksi vain"

Tervetuloa läpikulkumatkalle tämän matkailijan elämään. Matka varrelle mahtuu monenlaista mukavaa, sekavaa, asioita joita haluaa unohtaa? Unohtamatta tietenkään parasta, pahinta, ihaninta, kamalinta eli matkaseuraa.

-h