Väsy

Allekirjoittanutta väsyttää. Väsyttää tuo tämänpäiväinen lumipyry, eli ulkona käveleminen on pelkkää kahlaamista, ei siis kävelyä laisinkaan. Missä on ne ihanat kevättalven päivät jolloin aurinko heijastuu hangen pinnalta, mieli on iloisen kevyt ja käsillä on liian kuuma lapasissa. Niitä tää odottaa. Minusta tuo lumen tulo saisi loppua, olis tullut syksyllä ajoissa ni ei tartteis pitkin kevättä ripotella.

Myöskin kroppa jäi viikonlopun iltavuorojen jäljiltä vähän iltamoodiin ja siispä ensimmäiseen harjoittelupäivään noustiin hyvin huonosti nukutun yön jäljiltä. Eilen sitten uni kyllä maistui mutta univelka jäi maksamatta, joten väsymys oli seuranani tänäänkin. Jopa sen verran että kotiin tullessa nukahdin bussiin. Toivottavasti en kuolannut vieressä istuvan olkapäälle.

Lisäksi itse harjoittelu on todella voimia vievää puuhaa. Sitä yrittää tehdä itsestään tarpeellisen, oppia kaiken, ehtiä kaikkialle, vastata oikein kysymyksiin ymsymsyms. Voisinkin sanoa että harjoittelun ajaksi pitää aina muuntua jonkin sortin yli-ihmiseksi. Tai sitten se olen vaan minä ja muut ei koe ollenkaan samalla tavalla? Voimia vie aina vaan enemmän se että olen viimeinkin juuri sellaisessa paikassa johon haluan tulevaisuudessa töihin, joten hyvän mielikuvan antaminen on kaiken A ja O. Lisäksi tuntuu että paineet onnistumisesta ovat kovat kun on lähellä valmistumista.

Pitäisi keksiä joku hyvä akkujen lataus keino työviikon keskelle. Parempaa keinoa odotellessa tyydyn 20 minuutin pikapäikkäreihin ja luotan siihen että niistä saa tarpeeksi virtaa valloittaa pyykkivuori ja pitää vissiin sitä imuriakin joskus täällä näyttää, vaikka olisi niin kivaa tehdä tästä asunnosta pölypallojen suojelualue.

Ehkä tämän viikon jaksaa kun ajattelee ihanaa tulevaa perjantaita. Ystäväni K:n kanssa menemme Pariisin Kevään keikalle. NAM! Vähän viiniä ja tälläytymistä ja mahtavaa musiikkia can't wait! Fiilistellään vähän uuden levyn musiikilla. Levyllä on niin osuva nimi, joskus yhtyettä kuunnellessä todellakin tuntuu siltä että kaikki on satua.

-h