Kipua

Jep, sitäpä sitä, silkkaa kipua. Kaksi ryhmäliikunta tuntia takana ja lihakset huutaa hallelujaa lopeta jo! Sängystä oli vaikeuksia nousta ja kävely on melkoista taapertamista. Onko tämä sitä liikunnan riemua? Toisaalta valoisana puolena tulee se että tietää että jotain tapahtuu, mutta täytyykö sen tehdä näin kipeää?

Vielä parit liikunnat edessä tällä vierailijapassilla, eli jaksaa jaksaa, pumppaa pumppaa!

Ja kyllä, tunneilla jaksan tehdä ihan hyvin, en siis ole täysin toivoton rapakuntotapaus, mutta lihaskunto voisi olla parempi ja siitä tämä tuska ja särky, mutta mitään ei saa ilmaiseksi. Meillä oli muuten ihan todella kivaa tuolla Sh'bam tunnilla. Kun olisi osannut askeleet niin olisi voinut revitellä kunnolla (ja tietty jos ei olisi ollut ihan jumissa edellisen päivän pumpista)

-h

Kyllä jännittää

Sain kaveriltani sellaisen ystäväkortin, että saan viikon ilmaisen jäsenyyden SATS:lle. Tänään ollaan sitten ekaa kertaa menossa tunnille. Saa nähdä putoaako tää heti kättelyssä jo pelisä pois huonon kunnon takia, vai onko jatkuva päivittäinen lenkkeily pitänyt kunnon kohdillaan? Se jää nähtäväksi.

Meillä on kiirettä pitänyt pienen vintiön kanssa ja uusi kamera ja tietokone eivät juttele keskenään niin hieman köyhää on tää päivitteleminen ollut.

-h

Viikonloppu

Viikonloppu vierähti meillä pentua odottavissa merkeissä. Lauantaina siivottiin asunto lattiasta kattoon ja otettiin matot syrjään. Kyllää meillä onkin tyhjän näköistä ilman mattoja. Pitkän siivousurakan jälkeen rentouduttiin katsomaa telkkaria ja nautittiin yhdet omatekoiset mansikka margaritat. Nam. Veivät kielen mennessään. Kerrankin maku oli kohdallaan. Itse tehdyistä kun aiempi kokemukseni on lähinnä kammottava kellarinmakuinen yökötys jota juodaan nenästä kiinni meiningillä. Huom. näissä meidän juomissa oli myös suolareunus.

los margaritas!

Sunnuntaina oli sitten edessä pennun nouto kotiin. Kyllä meitä jännitti että mitenkäs uusi tulokas sopii meidän perheeseemme, mutta toistaikseksi kaikki hyvin. Vanhempi koira tietysti hieman koulii nuorta tulokasta, opettaa siis ns. talon tavoille. Oikea ihme tämä meidän lapsi kyllä on. 7-viikkoa vanhana tekee kaikki tarpeensa ulos. Yön aikanakaan ei ollut tullut yhtään vahinkoa, mutta sitten minä hölmö jäin oikein etsimään niitä lammikoita, jolloin hätä kävi liian suureksi ja tuli pissat. Olisi pitänyt vaan suoraan viedä pentu ulos niin näiltä yhdiltäkin sisään tulleilta olisi vältytty. Laitetaan omistajan piikkiin.

Reidet saavat muuten oikein oivallista porrastreeniä kun rampataan noita rappusia monta kertaa päivässä kolmanteen kerrokseen, pentu sylissä tietysti.

Ilalla taas Aadan kanssa agilityyn. Saa vähän taas omaa laatuaikaa ja huomaa ettei pentu ole syrjäyttänyt häntä millään lailla vaikka saakin paljon huomiota.

-h

Koiranpentu tulee taloon

Meillä valmistaudutaan jo kovaa vauhtia pennun tuloon. Hankinnat on pidetty minimissä, kun tavaraa on jo paljon, mutta Aadan pentutarvekkeita on jo kaivettu esiin ja tarkasteltu niiden käyttökelpoisuutta. Naapuri on luvannut kerätä meille lehtiä vauvaa, tai lähinnä niitä vahinkoja, varten. Näitä varten kannattaa hankkia myös siivousvälineet jotka puhdistavat tehokkaasti ja samalla luonnollisesti ja poistavat hajun. Meillä mäntysuopa on havaittu hyväksi tähän tarkoitukseen. Sitä pitää muuten ostaa vielä.

Ostettavien asioiden listalla on myös pennun ruoka. Yksi säkillinen täytyy ostaa sitä ruokaa johon pentu on kasvattajan luona tottunut ja sitten jos haluaa ruuan vaihtaa niin vaihtoa voi alkaa tekemään säkin puolessa välissä. Säästytään masuvaivoilta tällä. Masuvaivoja varten meillä on myös koiran omaa maitohappobakteeria.

Tärkeänä hankittavien listalla on myös pennun matolääke ja samoin Aada täytyy myös madottaa ennen pennun tuloa. Aadan ajattelin madottaa Drontalilla.

Pennun madotukset hoidan Canex:lla. Samalla matolääkkeellä madotimme myös Aadan pentuna. Tahna oli koirasta hyvänmakuista, helppo annostella ja koira söi sitä siis mielellään ja pelkältään, ei mitään makkarakikkoja tarvittu.

Myös nukkumapaikka pitää laittaa tarjolle, vaikka tuskimpa se siellä nukkuukaan. Meillä on hyväksi koettu tuommoiset vanhat päiväpeitteistä leikatut palaset yms. viltit jotka mahtuvat hyvin pesukoneeseen. Jossain vaiheessa kuitenkin tulee pissat omalle pedille.

Punkit meidän perheessä pidetään loitolla luonnonmenetelmin, eli valkosipulilla. 1 kynsi per viikko on suhteellisen hyvä karkoite. En tykkää noista vahvoista punkkipannoista yms. Niitä ei voi pitää koirien leikkiessä keskenään ja pennun herkälle iholle en ole halukas muutenkaan laittamaan mitään ylimääräistä. Valkosipulin anto pitää kuitenkin aloittaa jo hyvissä ajoin, eli kun lämpötila nousee +5 paikkeille. Tämän kikan kuulin aikanaan Aadan kasvattajalta. Mahdolliset kiinnittyvät punkit lähtevät meillä irti kun tulitikun rikkipäällä pyörittelee punkin ympärillä. Punkki irtoaa itsekseen eikä jätä esim. päätänsä tulehduttamaan purupaikkaa. Jos koira ui paljon, pitää oman kokemuksen mukaan kynsiä antaa hieman tiheämmin.

Metsäretkillä ja usein muutenkin meillä on mukana koiran ensiapulaukku jonka sisältöä olemme kohentaneet leikattavalla laastarilla ja kyypakkauksella.

Muutenkin koiran turvallisuus täytyy miettiä esim. autoillessa. Pientä pentua en uskalla laittaa ison koiran kanssa takakonttiin ensimmäisillä automatkoilla, joten meillä turvaudutaan näillä muutamalla reissulla Aadan syvästi vihaamiin turvavyövaljaisiin. Aadan ollessa pentu meillä ei ollut vielä farkkua ja toinen sai siis matkustaa näissä valjaissa aina ja ilmeisesti niissä on hieman inhaa liikkua.

Aadan ensipannat on myös kaivettu esiin siskon käytettäväksi.

Kynsisakset, isommat ja pienemmät. Isot on tietty isoja kynsiä varten, mutta minimoidakseni ytimeen leikkaus riskin, niin leikkaan ihan pieneltä pennulta kynnet noilla pienemmillä saksilla.

Hihna pitää tulokkaalle vielä ostaa, mutta tällainen yksinkertainen nahkahihna meille tulee myös karvaturri numero 2:lle. Todella hyvä ja kestävä on ollut käytössä tämä simppeli agrimarketin hihna. Aadalla on myös samaan sarjaan panta.

Myöhemmin tulee esiin myös valjaiden hankinta. Aadalla on nämä vaaleanpunaiset Arja Vänttisen tekemät nahkavaljaat palvelleet hyvin. Ostin ne aikoinaan alennusmyynnista Aadan ollessa pentu ja nyt sitten kaverille kanssa samanlaiset hankintalistalla, ehkä jokin muu väri vaan että on kummallekkin sitten ihan omat ja yksilölliset ettei mene sekaisin. Tärkeää tytöille että on omat tavarat. heh.

Ruokakuppina on jo valmiiksi ostettu simppeli metallikuppi liukuesteillä. Meillä on 3 litrainen metallinen juomakuppi josta luulisi riittävän molemmille ainakin alkuun. Siitä suurempia taitavat olla vain ämpärit. Mutta täytyy katsoa että uskaltautuuko pentu samalle juomakupille aikuisen kanssa ja salliiko aikuinen edes sen, että toinen juomakuppikin voidaan joutua hankkimaan.

 Yksinkertaisia vaaleita rullaluita pitää ostaa isolla kädellä. Mieluummin niitä annetaan kun ostetaan uusia huonekaluja, Huom. solmuluut ovat ehdoton nounou.

Tässä kuvia meidän turkinhoitotarvikkeista. Tärkeää nyt on vain opettaa pentu käsittelyyn erilaisilla harjoilla jotta karvanlähdön aikaan sitten saa harjata karvat pois. Muutenpa meillä ei juurikaan noita harjoja käytetä ja oikeastaan käytetyin turkinhoito väline on pyyhe, kun tassuja puhdistetaan sisälle tullessa. Koira pestään meillä hyvin harvoin, eikä meillä ole mitään omia koirashamppoita. Turren turkki puhdistuu hyvin hellävaraisella Linnashampoolla.

Lopuksi vielä pentua varten hankittuja leluja. Ikean pallot ja sydäntyyny on meidän perheen kestosuosikkeja rottien ja hiirien kanssa. Narunalle on joskus tilattu Englannista odottamaan pikkuista pureksijaansa. Värikäs "pallo" oli must-have-pakko saada ku se oli niin söpö.

Tietty meillä on sitten iso kasa nameja sekä erilaisia palkkausvälineitä kuten narupalloja ja Aadan patukka. Kunhan testailee että mistä kaveri alkaa tykkäämään niin ostelee sitten omia palkkoja. Toistaiseksi saa harjoitella isosiskon treenivermeillä isoa koiraa.

Pennun kotiutuessa aijon minä olla koirien kanssa kotona pari viikkoa. Täytyy tarkkailla miten nuo alkavat olemaan keskenään sekä suhtautuvat toisiinsa sekä se ettei vanhempi ala liikaa kouluttamaan pientä.

Aika lailla pentu saa tyytyä "siskon vanhaan tavaraan" näin alkuun. Kyllä sitä varmasti tulee sitten myöhemmin osteltua ihan pennulle itselleen hankittuja tuotteita, mutta mielestäni turhaa tuhlata aluksi moiseen kun käyttökelpoisia tavaroita on mielin määrin toisen pentuajoilta.

Tulipas kilometri postaus ja varmaan puolet unohtui, mutta siis täällä ollaan melko täpinöissään jo. Pennuilla on ikää tällä hetkellä jo reilut 6 viikkoa, eli kotiutuminen lähestyy kovaa vauhtia. Oikeastaan h-hetki on meillä jo ensi viikonloppuna, apua. Jotenin tuntuu etei tähän toisen ole osannut yhtään valmistautua ja ettei muista mitään mistään, mutta eiköhän jostain selkäytimestä muistu ne vanhat jutut mieleen. Toivottavasti.

Eikös muuten ole mahtavan värinen tämä meidän työhuoneen lattia? Samaa löytyy myös makuuhuoneesta. Yök.

-h

Long time, no see

... vai miten se nyt meneekään. Jokatapauksessa pieni hetki on kerennyt vierähtää siitä kun viimeksi tuli tänne kirjoiteltua. Voin kertoa että johtuu vaan siitä että on ollut tässä kaikenlaista haipakkaa ja niinä harvoina vapaahetkinä ei ole tehnyt mieli näpytellä tietokonetta, vaan olen viettänyt ne mieluummin koiran ja poikaystävän kanssa.

Viime viikko vierähti sitten siellä harjoittelussa. Keskiviikkona oltiin koiranpentuja katsomassa ja myös yksiä agitreenejä päästiin seuraamaan. Oli hyvän näköistä meininkiä kun "hieman" meitä kokeneemmat treenasi. Perjantaina tulikin sitten kaverit kyläilemään ja koko viikonlopun viettivät täällä Helsingissä. Vaihtelevalla kokoonpanolla tuli valloitettua ravintola, pari baaria ja kukas se olikaan se singstarin kruunaamaton mestari? Oivoi. Hauskaa oli ja sunnuntaina päätä jomotti, varmaankin ihan vaan sitä musiikista joka baarissa jumputteli?

Lauantaina kuitenkin ennen jumputusta ja muuta epäterveellistä elämää oltiin runsaasti ulkosalla. Pyörähdettiin koiran kanssa match shows:ssa, eli tuttavallisemmin mätsärissä. Pärjättiin ihan mukavasti, kun Aada oli isojen koirien sinisten 4. Ulkona olisi ollut lämmin, mutta tuuli oli jotain lähelle jäämyrkyä, joten luita ja ytimiä myöten oltiin aivan jääkalikkana kun päästiin sisälle takaisin.

Tarkkasilmäiset koiraharrastuksiin mahdollisesti perehtyneemmät nappaavat kuvasta meidän hienon näyttelyhihnan. Jep. Tää kertoo juurikin hyvin siitä kuinka meillä ei todellakaan olla paneuduttu näihin näyttelyjuttuihin eikä meillä harrasteta sitä. Kehään ihan rohkeasti vaan Toko-hihnan kanssa. Tärkeämpää kun kuitenkin nähdä tuo hieno vaaleanpunainen ruusuke ja pokaali. Heh.

Viimeisessä kuvassa on se jokin, jonka kaikki koirien omistajat tietävät, eli tuo katse! Se on vaan sellainen mihin yksikään mies ei ole kyennyt, ei edes tuo V. Tähän mennessä elämää kukaan ei ole saanut aikaan tuota noin rakkauden täyttämää, palvovaa katsetta kuin koira. Onko muita jotka on lumoutuneet koiran katseesta?

Tää päivä aukes silmien eessä vapaapäivänä, noin niinko työn osalta. Pari kouluhommaa ois täs tehtävänä, mutta saa nähdä saanko aikaiseksi. Oon hieman laiskalla tuulella nääs. Huomenna koko päivä koulun penkillä istumista, oi ja voi miten tuun jaksamaan? Oon jo niin tottunut tuohon työn tekoon että koulun penkki alkaa jo valmiiksi painaa pakaraa. Myöskin sen puoleen oli hyvä että tänän oli tuota vapaata niin sai nuo univelat nukuttua suurinpiirtein pois. Viikonloppuna vedettiin ehkä hieman vähillä yöunilla.

Nyt laittamaan sitten kamoja valmiiksi omia agitreenejä varten. Mukavaa viikonalkua

-h

Loppuja

Loma loppui taas ihan liian lyhyeen! Oisin voinut ihan helposti lomailla vielä vaikkapa viikon verran? Velvollisuus kuitenkin kutsuu ja harjoitteluun käypi huomenna taas tie. Sen suhteen onkin tulossa myös loppu. Vika päivä on perjantai ja seitsemän viikkoa vierähti nopsasti.

Tänään on miusta ollut ihan mahtava päivä johon on liittynyt mm. koiria ja ratsastusta (ah pitkästä aikaa!) sekä "hieman" läsöilyä Rax:ssa, josta lopputulos olikin sitten tuttu ja turvallinen ähky ja mitään sanomaton olo ruuan suhteen. Muka jotkut texmex viikot, mutta ei me nähty oikein muuta aiheeseen viittaavaa kun maissinaksut. Kuitenkin hairahduttiin sitten sinne vatsaamme täyttämään. Noilla meidän miespuoliskoilla oli osuutta asiaan, jos itseään saa sen verran puollustaa.

Sitten oli päivän tyhmin osuus, eli autoilu. Siitäkin selvittiin kun oli niin kiva ilma ja ne idiootit autoilijat olivat jääneet tällä kertaa kotiin. Usein kun on niitä teiden ritareita liikenteessä ihan urakalla. Tälläisillä idiooteilla tarkoitan siis niitä turhia, riskaapeleja, ohituksia tekeviä, eteen kiilaavia ihmisiä jotka varomattomuudellaan vaarantavat lisäksi itsensä myös kaikkien kanssa matkustajien turvallisuuden muutaman sekunnin etumatkan tähden joka seuraavissa liikennevaloissa kuroutuu heti umpeen.

Kotiin päästyämme sitten kipinkapin agilityyn. Aada teki ohjausharjoitukset nätisti, mutta tuossa paikalla olossa on PALJOn toivomisen varaa. Kun ne esteet on vaan niin kivoja? Tunti ei meille ihan riittänyt ja jatkettiin sitten kotosalla vähän treenailuja. Julma minä laitoin toisen ihan isolla kädellä ansaitsemaan oman iltapalansa.

Semmoista meille tänään.

Ai niin, ja pääsiäispyhätkin loppu.

-h

Projektin päätös

Aiemmin mainitsemani sisustus aiheinen pikkuprojekti on nyt valmis! Seuraa kuviakuviakuvia.

Tästä lähdettiin liikenteeseen, eli pahvisia askastelukirjaimia neljä kappaletta ja purkki maalia ja pensseli. Maali on sitä jota ostin tuolien kunnostamista varten, toivottavasti pääsee vielä siihenkin tehtäväänsä tässä seuraavan puolen vuoden aikana. Minulla on nää projektit aina vähän tämmösiä pitkän ajan tähtäimellä ajoitettuja.

Kirjaimet kuivumassa. Että kirjaimet olivat ripustuskunnossa niin meni noin 2 päivää kuivumiseen.

Maalissa, eli kirjaimet seinässä. Laitoin ihan vaan kaksipuoleisella teipillä, kun kirjaimet olivat niin kevyet. Niihin jäi mielestäni kiva kiiltävä pinta.

Ruukut saivat samalla vähän väriä pintaan. Oikeanpuoleisessa lähtötilanne ja lopputulos rinnatusten. Olen tykännyt noista ruukuista koska a) vesi ei tule läpi ja b) ovat tarpeeksi isoja olematta liian jättejä. Näin ne saivat lisää käyttöpäiviä.

-h