Makuuhuoneen sisustusunelmia

Olen jo pitkään metsästänyt makuuhuoneeseemme päiväpeittoa. Ostaessamme uuden sängyn reilu vuosi sitten jäi vanha peite pieneksi (eikä ihme, kasvoihan sängyn koko 120cm:ä tuonne 160cm:n, TYKKÄÄN!). En halua ostaa mitään väliaikaisratkaisua vaan metsästän sitä täydellistä. Paha tapani on, että jos epäröin jonkun tuotteen suhteen niin luultavasti en sitten kuitenkaan tule pitämään siitä, vaikka sellaisen päättäisin hankkia. Täällä siis ei toimi se että uskotellaan itselle sen olevan ihan kiva.

Makuuhuoneessa on tällä hetkellä valkoiset verhot ja valkoiset kalusteet, joten päiväpeitto saisi olla jotain muuta väriä kuin valkoinen. Lisäksi makkarissa on ne, ah niin ihanat, valkoiset seinät kuten koko muussakin asunnossa.

Syteen tai saveen, niin Wilhelmiinan kellarista löysin omaan silmääni tällä hetkelä täydellisen päiväpeiton tyynyineen. Ja V hyväksyi nämä myös, joten nämä kotiutan meille varmasti tässä kevään aikana!

kuvat: Wilhelmiinan kammari

Tällä hetkellä miellyttää ainakin omaa silmääni enemmän kuin paljon. Entä sopisiko tällainen taulu tähtipeitteen kaveriksi makuhuoneen seinää koristamaan?

kuva: keepcalmandcarryon.com

TuoWilhelminan kammari on oikea aikuisten karkkikauppa. Voisin kotiuttaa sieltä yhtä ja toista ihanaa. Minun täytyy jatkuvasti muistuttaa itseäni meidän hyvin rajallisesta säilytystilasta. Lisäksi kaikki esineet eivät voisi millään olla samaanaikaan esillä, ja eipä meillä olisi kaikille kyllä tilaa tai paikkaa. Mutta saahan sitä haaveilla? Ehkä sitten kun omistetaan se iso talo ja on monta huonetta laitettavana niin voin kaikki ihanuudet tuoda meille.

kuva: Wilhelmiinan kammari

Tämä suihkuverho saa myös kyllä ihan vapaasti asettua meille asumaan! Ostin vasta uuden, mutta tämän voisi ostaa odottamaan aikaa jolloin edeltäjänsä on hommansa hoitanut. Pakko varmaan laittaa samaan pakettiin päiväpeiton ja tyynyjen kanssa. On tuo tähtikuvio vaan niin kiva. Olen tykästynyt siihen nyt sillätavalla että tulee vastaisudessa varoa ettei koko koti muutu pelkäksi tähtisumuksi. Onneksi on tuo ylivalvoja V.

Täällä ollaan sairastuttu johonkin ihanaan tautiin. Lihakset hellänä, selkää jomottaa, päänsärky yrittää hiipiä ilmoille ja kuumetta, jota minulla ei ikinään ole ja kurkku kipeänä ääni maassa. Onneksi nenä ei vuoda. Se olikin ainoa positiivinen asia tässä tilanteessa. Buranaa naamaan ja petiin. Niin kai se on tehtävä. Harjoitteluun ei ole mitään asiaa, joten muutama pakollinen lepopäivä tuli juuri lisää. Jäi sitten kaikki tälle päivälle suunnitellut toiminnot myös toteuttamatta.

-h