Projekti verhot

Eräs ihanainen vapaapäivä sain aikaiseksi jotain, joka on jo pitkään odottanut tekijäänsä, nimittäin keittiön verhojen ompelu!

Joku tarkkasilmäinen saattaa huomata että kone on vuodelta kivi ja keppi ja merkiltään ewa, itse olen enemmänkin tämän taloyhtiömme yhteiskäytössä olevan masiinan nimennyt langan surmaksi. Tämä kone nimittäin Katkoo lankoja alvariinsa. Verhoprojektin aikana pujotin langat ihan vain muutaman kerran uudelleen.

 Tästä kangaspakasta lähdettiin liikkeelle. Jo kangas on ihan tuttu ja turvallinen desing by Ikea. Näillä ompelutaitoilla ompeluvälineillä ei viitsi käydä kalliimpia kankaita pilaamaan.

Muutaman ajan kuluttua olikin surrautettu parit saumat. Joo en kerro että kauanko meni, mutta muistakaa ne langan pujotukset kertaa 1000?

Kaupassa oli sattunut pienoinen mittavirhe. Alkuperäisenä ajatuksena oli ommella 3 verhoa, mutta jo kaupasta ulos astuttuani tajusin että olin ostanut kankaat vain 2 ja puoleen verhon mittaan. Kertotaulu haltuun ja niin edelleen. Siispä ompelin tuolle meidän koiralle yli jääneestä kankaasta uuden pedin, eli vanhat petikamppeet vain sisän täytteeksi ja sillä hyvä.

Laitoin myös parveketta hieman kevätkuntoon. Oli ihana paiste ja lämmintä lähempänä kymmentä astetta niin kyllä meidän kelpasi pitää partsin ovea auki ja puuhailla parvekkeella. Jotain kesäkukkia tekisi mieli alkaa jo hommata, mutta taitavat nyö yöt olla vielä niin kylmiä että kuolisivat.

Lopputuloksena aivan kelvolliset verhot. Ja jos joku ihmettelee että miksi laitoin keittiöön täyspitkät verhot esimerkiksi kapan sijasta niin mainittakoon että vastaus löytyy tuosta parvekkeen ovesta. Kappa olisi koko aika oven välissä ja en kyllä jaksaisi sitä hyppiä, paino sanalla hyppiä, kokoaika asettelemassa. Kesällä parveke kuitenkin aika kovassa käytössä/ ovi paljon auki.

Haaveilin ihanista laskosverhoista, mutta tuo ikkuna + ovi on niin leveä etei mistään löytynyt sopivan leveitä laskosverhoja. Sivuverhot saa, no sivuun sitä tieltä. Tiesittekös muuten että verhojen laittaminen on ehkä maailman ärsyttävintä puuhaa. Varsinkin jos keikkuu tuolien päälle viritetyllä jakkaralla (turvallista) koska pituus ei muuten riitä, ja kädet jatkuvasti pään päällä ni johan hartiatkin huutaa hallelujaa! Tää verhojen ripustus on kyllä miun ärsytys listan kärkisijoilla. Ykkösenä on kuitenkin kestosuosikki vauvan vaunuja työntäessä tupakointi, yök, en tedä mitään ällöttävämpää! Ja mikä pahinta, törmään jatkuvasti lenkillä ihmisiin jotka altistavat lapsensa passiiviselle tupakoinnille jo vauvanrattaissa. Valivalivali, mutta itse tupakoimatomana ihmisenä en voi tätä ymmärtää.




-h